Michael Monroe, suomalaisen rockin ikuinen liekki, ei ole koskaan ollut mies, joka jähmettyy paikalleen. Oli lava missä päin maailmaa tahansa, hänet on totuttu näkemään voltteja heittämässä, spagaatissa poseeraamassa tai rajoja koettelemassa tavalla, joka saa yleisön hengästymään jo pelkästä katsomisesta.
Mutta nyt, 63-vuotiaana, tuo vauhti on hetkeksi hidastunut. Viime viikolla fanit huomasivat Monroen liikkuvan kävelykepin kanssa – näky, joka on harvinainen mieheltä, jonka olemukseen kuuluu enemmän nahkaa, kajalia ja rock-asennetta kuin apuvälineitä.
Keppi kainalossa, hymy huulilla
Tilanne paljastui Oulussa, kun Monroe nähtiin palaamassa hotellille bändinsä seurassa. Mukana kulki myös pitkäaikainen aisapari Sami Yaffa – luottokasvo, johon suomalaisen rockin historia on kirjoitettu suurin kirjaimin.
Paikalla olleen mukaan Monroe itse kertoi syyn olevan polvivaiva. Silti, vaikka moni voisi kuvitella kävelykepin olevan ristiriidassa hänen imagoonsa, fanit näkivät tilanteen aivan toisin. Monroe ei näyttänyt lainkaan hauraalta – päinvastoin. Hän jutteli hyväntuulisena, poseerasi yhteiskuvissa ja jakoi hymyjä kuin olisi kyse mistä tahansa keikan jälkeisestä illasta.
Raskas historia, kevyt asenne
Michael Monroen elämä on aina ollut täynnä käänteitä ja tunteikkaita hetkiä. Jo *Hanoi Rocks* -aikakaudella hän tuli tunnetuksi intensiivisestä lavaesiintymisestään. Yhtyeen tarina päättyi traagisesti rumpali Razzlen onnettomuuden myötä, mutta Monroe jatkoi eteenpäin – loi näyttävän soolouran ja säilytti lavalla saman energian, joka kantaa neljä vuosikymmentä myöhemmin edelleen.
Monelle polvivamma voisi olla merkittävä hidaste, mutta Monroe ei ole kuka tahansa. Fanien suussa kiertää nimitys ”ikinuori” – eikä sen kohdalla ole juuri liioittelun häivääkään.
Mitä tästä eteenpäin?
Tarkkoja tietoja polvivamman vakavuudesta ei ole kerrottu. Silti Monroen oma eleetön suhtautuminen antaa selkeän viestin: dramatiikka ei kuulu hänen tapoihinsa. Tämä tilanne muistuttaa vain siitä, että jopa rockin superihmiset kokevat arkisia vammoja – mutta se ei sammuta heidän kipinäänsä.
Lavalla tuskin nähdään suuria muutoksia. Kävelykeppi ei ole este, vaan pikemmin uusi osa tarinaa. Monroe nousee varmasti taas valojen alle, ja tekee sen energialla, joka on ollut hänen tavaramerkkinsä jo vuosikymmenten ajan.
Lopuksi
Michael Monroen polvivamma on pieni särö, muttei mikään pysäyttäjä. Hänen huoleton suhtautumisensa tilanteeseen tuntuu heijastavan koko hänen elämäntyötään: rock ei katso ikää, eikä pysähdy vammoihin. Jos historia on jotain opettanut, niin sen, että Michael Monroe kyllä nousee – ja saattaa vielä hypätäkin, vaikka keppi olalla.
- Hän ei pysähdy esteisiin.
- Fanien ja bänditovereiden tuki kantaa.
- Rock’n’roll jatkuu, aina.
Haluatko, että seuraavaksi laadin hänestä henkilökuvan, joka syventyisi enemmän hänen yksityiseen puoleensa – ystäviin, perheeseen ja siihen, kuka on hänen tärkein tukensa kulissien takana?