Somekohut syntyvät usein pienistä kipinöistä – tällä kertaa Olavi Uusivirran kommentista tasavallan presidentin sosiaalisen median julkaisussa. Mitä merkitsee sananvapaus digitaalisessa aikakaudessa, jos kriittinen ääni vaimentuu, erityisesti kun se kohdistuu valtionpäämieheen?
Kriisi ja kommentti
Presidentti Alexander Stubb julkaisi vetoomuksen Gazan tilanteesta Instagramissa – viestin sisältö oli selkeä: sota on loputtava, tilanne on kestämätön. Julkaisu sai näkyvyyttä mutta myös arvostelua.
Olavi Uusivirta, tunnettu yhteiskunnallinen taiteilija, esitti oman kantansa jakamalla presidentin päivityksen ja lisäämällä siihen kritiikkiä Länsi-maiden vaisuudesta Israelin ja Gazan konflikteihin reagoimisessa. Hän myös vertasi reaktioita Ukrainan sodan herättämään solidaarisuuteen:
”Me katsomme hiljaa vierestä, kun kaikki tämä tapahtuu. Miten me selitämme tämän jälkipolville?”
Kommentti katoaa – keskustelu räjähtää
Kun Uusivirran kommentti presidentin julkaisun alla katosi, hän reagoi nopeasti. Hän jakoi uuden tarinan, jossa kertoi kommentin poistumisesta ja totesi toivovansa, että instituutio kestää kritiikin. Tämä yksittäinen toteamus nosti esiin uuden, laajemman keskustelunudelm:
- Kuka poisti kommentin?
- Onko sosiaalinen media paikka aidolle yhteiskunnalliselle keskustelulle?
- Voiko valtiovaltaa kritisoida digitaalisissa kanavissa ilman seurauksia?
Seuraajat ja kansalaiset alkoivat kyseenalaistaa, miksi yksi näkyvä ja pidetty kansalaisääni vaimennettiin. Keskustelun sävy muuttui nopeasti sananvapauden puolustukseksi.
Epätietoisuus lisää epäluottamusta
Presidentin kanslia tiedotti, ettei kommenttia heidän puoleltaan poistettu. Tällöin mysteeri vain syveni – oliko kyse virheestä, vai jonkun muun toimijan toimenpiteestä?
Sekä otaksuttu sensuuri että tietokatkos loivat ilmapiirin, jossa moni näki sananvapauden toteutumisen epävarmana. Iikka Kivi, koomikko ja tunnettu kommentaattori, lisäsi öljyä liekkeihin julkaisemalla oman rohkean mielipiteensä koskien Israelin toimia. Tämä esimerkki vahvisti käsitystä, että yhä useammat kulttuurivaikuttajat kokevat tarvetta astua politiikan kentälle.
Digitaalinen foorumi ja sananvapauden rajat
Keskustelu ei enää rajoittunut Gazan tilanteeseen tai yksittäiseen somekommenttiin. Se laajeni kysymykseksi siitä, kuka hallitsee keskustelua verkossa ja millä perustein. Poistuuko näkyvyydestä näkemyksiä vain, jos ne kyseenalaistavat virallisia linjoja – vai sattuuko algoritmi vain tekemään omituisia virheitä?
- Voiko kansalainen kritisoida valtionjohtoa digitaalisella alustalla ilman pelkoa sensuurista?
- Miten toimitaan, kun teknologia ei tarjoa läpinäkyvyyttä keskustelun moderointiin?
- Millaisia vastauksia yhteiskunta odottaa instituutioiltaan sosiaalisen median aikaan?
Taiteen ja politiikan välinen raja
Olavi Uusivirta on tunnettu poliittisista kannanotoistaan – ilmasto, EU, maahanmuutto ja nyt Gazan tilanne. Hän edustaa taiteilijaa, joka ei pelkää nostaa kärkeviäkin aiheita esiin. Nyt hänen tapauksessaan kyse on enemmän huolesta: onko järjestelmämme valmis kuulemaan myös niitä, jotka eivät puhu vallan äänellä?
Lopuksi: kuullaanko ääntä vai hiljennetäänkö se?
Tämä tapahtumasarja nostattaa tärkeän peruskysymyksen: mikä merkitys sananvapaudella on, jos ääni katoaa juuri silloin, kun se haastaa vallan? Digitaalinen keskustelukulttuuri vaatii avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja tilaa erilaisille näkemyksille – erityisesti silloin, kun käsitellään ihmisoikeuksia ja globaaleja kriisejä.
Uusivirta käytti ääntään – ja sai yhteiskunnan reagoimaan. Olisi merkittävää tietää, kuuluiko tuo ääni aidosti. Vai jäikö se huutamaan tyhjyyteen sosiaalisen median harmaalla alueella?